Artistit

Diablo - äijämetallin renessanssi!

Jos vanhan liiton metalliryhmä (jättäkääpä ne asenne- ja numetal-määritelmät suosiolla hyllylle) Diablon Elegance in Black -ensilevy pyyhki kollegoita armottomasti nyrkkiraudalla turpaan niin kakkoslevy Renaissance jakeli iskujen lisäksi myös tuimia potkuja juuri niihin arimpiin paikkoihin...

Listoilla pitkään juhlinut kolmas albumi "Eternium" oli sitten se viimeinen nyrkki yleisön silmään ja ensimmäinen vakavasti otettava kotimainen metallialbumi aikoihin. Jos kaksi edellistä levyä ovat vielä olleet hiomista ja Diablo-soundin kristallisoittamista, niin nyt kolmannella kerralla jysäytetään koukku kuulijan leukaan tarkkuudella ja tarmolla, josta Jake La Motta ja Purtsi Purhonen olisivat ylpeitä ja syystä.

Diablon ikioman hittiputken aloittanut "Read my Scars" on "Eterniumin" komeimpia vetoja, mutta rinnalle kirivät mm. "Symbol of Eternity" ja ennenkaikkea Pornorphansien Jyttin eteerisellä laululla hunajoitu "Queen of Entity".

Diablo kehitys on ollut huimaa. "Eternium" ei jatka siitä, mihin "Renaissance" jäi, vaan lähtee liikkeelle kokonaan eri pysäkiltä. "Eterniumin" tunnuspiirteitä ovat entistäkin murskaavampi soitto, Mikko Karmilan ja Samu Oittisen ruuvaamat loistavat soundit, melodisemmat biisit ja Rainer Nygårdin syvyyttä ja sävyjä saaneet lauluosuudet. Soolokitaristi Marko "Kuula" Utriainen on runnonut pitkäsoitolle aivan uskomattomia skittakuvioita. Rumpali Heikki Malmbergin ja basisti Aadolf Virtasen panosta ei ole myöskään syytä unohtaa. Levy alkaa upeasti Henry Theel-samplella, joka hienosti muistuttaa siitä, millaisesta maaperästä ainutlaatuinen Diablo-jyräys nousee.

Jykevä pitkäsoitto Mimic 47 julkaistiin 18.1.12006. Silloin nämä perinteisen tyylin mestarit räjäyttivät jälleen potin ja metalliliitto natisi liitoksistaan.

- Kattellaan! (R.Nygård)